2007

2006

2005

Sunnuntain yksilökisoissa arpaonni oli suosinut meitä sillä lähdimme 120 koirakon joukossa numerolla 29. Pääsimme radalle jo siis heti aamulla ennen kuin aurinko paistoi ihan koko komeudessaan. Hyppyrata oli sekin todella mukava, kohtuu helppo, mutta kuitenkin sellaisia kohtia jossa piti jotain osatakkin. En osannut odottaa yhtään, että Chili kävisi niinkin kuumana. Hyppyneliökohdassa piti kiertää koira 90 astetta aidan taakse. Olin ottavinani koiralta vähän vauhtia pois ennen kuin lähetin sen takaaleikkaukseen. Chili ampaisikin oikein toden teolla eteenpäin ja meni siis yhden hypyn liikaa. Loppurata suoritettiin tällä kertaa kunnolla loppuun ja videokin kertoo, että aika olisi ollut kova... Video kertoo myös sen kuinka oma käteni vaan vippasi Chilin eteenpäin, kun en yhtään ajatellut, että se voisi lähteä niin lujaa.

Meidän osalta siis kovin hyl-voittoiset kisat, mutta ehkä sitten ensi vuonna vähän paremmin tuloksin...

Juhannus vietettiin perinteisesti Kustavissa mökillä. Fliikin pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan isolla pihalla ja metsissä niin paljon kuin sielu sieti. Chili ja Roosa melken muuttivat rannan tuntumaan, jos vaikka joku olisi ohikulkiessaan heittänyt kiviä. Flii ei veteen vielä uskaltautunut, mutta piti aika hurjaa ääntä juostessaan vesirajassa Chiliä haukkuen. Muutaman kerran pikkuneiti putosi laiturilta veteen, kun vauhti kasvoi vähän liian suureksia ja Chili vahingossa kiilasi Fliin alas ;o) Juhannuspäivänä kävimme myös Kustavin savipajalla tekemässä tuttavuutta lampaisiin ja possuihin. Fliitä elukat kiinnosti kovasti, mutta ei sen suuremmin niistä kuitenkaan välittänyt. Chili ryömi pitkin aidan reunaa ja hyökki ja samalla pussaili possuja. Se on niin olevinaan hurja paimenkoira :o)

Chilin taidonnäytteitä uimahypyistään: (Mistä se on oikein perinyt nämä vesihulluusgeenit ??? )

26. päivä toukokuuta käytiin Raumalla kisaamassa agilityä. Eka rata oli profiililtaan todella kiva, tosin pitkiltä kaarroksilta ei juurikaan voisi välttyä. Tehtiin Chilin kanssa melko varma rata niillä kaarroksilla, mutta se riitti kuitenkin voittoon ja näin viimeinen valionarvoon tarvittava voitto tuli plakkariin vain reilu viikko siitä, kun aikaraja meni umpeen. Koska kuohuvat olivat jääneet Alkon hyllyille niin saimme nauttia palkintojenjaossa Anne-Marin voikukkasateesta (Kiitos!). Toisella radalla epäonnistui täysin yksi takaaleikkaus. Tätä olin pelännyt jo rataantutustumisessa, mutta en arvannut olevani niin paljon koiraa edellä. Ennen tätä kohtaa oli tullut muutenkin armoton pelastus, kun koira hukkui täysin selän taakse. Mutta kokonaisuudessaan oikein onnistunut kisapäivä.

Eilen oli kasvattajan vuotuinen pentuetapaaminen. Yhtä lukuunottamatta kaikki pennut olivat paikalla, joten Fliillä riitti seuraa. Chili ei aluksi niin pennuistaan välittänyt, mutta kun iltapäivästä annoin sen vapaana olla pihalla niin jo kävi äidin elkein tuomaroimassa pentujensa painimatseja. Fliin duracell-paristot eivät kyllä tyhjentynyt kertaakaan. Siellä se painoi menemään sisarustensa kera ympäri pihaa ja korvat olivat totaalisesti jääneet kotiin. Kuviakin tuli räpsittyä, mutta ne päätyvät nettiin vähän myöhemmin ;o)

Tänään suunnattin Turunmaan kennelyhdistyksen järjestämään ryhmänäyttelyyn Vehmaalle. Kehät sijaitsivat paahtavan auringon alla meren rannalla. Länderit arvosteltiin vasta koko kyseisen kehän viimeisenä, joten odottelua oli tiedossa. Fliikin pääsi turistiksi mukaan tutustumaan näyttelyalueeseen. Itse kehässä Chili oli oikein kauniisti ja tuloskin oli mieltä lämmittävä; serti ja ainoana länderinä samalla myös ROP. Tällä tuloksella Chili siis viimeisteli muotovalion arvon.

Tästä lähin neiti prinsessan nimi kuuluu siis: FIN AVA, MVA Kipazin Creme de Menthe. Fliin kehitys kuvat tulevat nekin sivuille hieman myöhemmin...

Itse kotiuduin Pariisista alkuviikosta ja nyt on koeviikko käynnissä, joten aika kiireinen loppukuu on tiedossa.

Reissuni aikana Chili oli käynyt äipän kanssa osteopaatti Leena Piiran käsittelyssä selän oikuttelujen takia. Hyvä, että kävivätkin sillä Piira totesi Chilin lantion olevan vinossa, joka on aiheittanut ristiselän jumiutumisen ja kipeytymisen. Lantion vinoutuminen ilmeisesti aiheutunut marraskuun treenien pussitapaturmasta. Tunnin käsittelyn jälkeen oli lantio kuulemma taviksenkin silmään näyttänyt ihan erilaiselta. Sen jälkeen on Chili ollut paljon paremmassa kunnossa. Vapaana juokseminenkin näyttää paljon rennommalta. Piira laittoi Chilin ravi-kuurille, jotta selkä ja lantio pysyvät jatkossakin kunnossa. Tämä tarkoittaa sitä, että remmilenkeillä ainoa sallittu askellaji on ravi. Tämä tuotti aluksi kolmen koiran kanssa vähän ongelmia, mutta nyt sekin alkaa jo sujumaan. Hyvin huomaa, että Chili on oppinut ravauksen uudelleen, sillä se käyttää sitä nyt normaalistikkin paljon enemmän entisen peitsin sijaan. Piiran ohjeiden mukaan Chili on päässyt nyt 2-3 kertaa viikossa pyörälenkeillä, joilla myös vain ja ainoastaan ravataan.

Maanataina Flii ja Roosa kävivät rokotuksilla. Fliitä kehuttiin erittäin avoimeksi ja reippaaksi pennuksi, kun se mennä viipotti ympäri tutkimushuonetta ja olisi välttämättä halunnut mennä jokaisesta ovesta läpi, jota vähänkin raotettiin.

Roosa puolestaan ei näyttänyt kovin hyvää esimerkkiä. Se tuppasi koko ajan syliin ja tärisi.

Flii aloitti muutama viikko sitten Janita Leinosen pentukurssin ollessaan 10 viikkoa. Hyvin on tytöllä pentukurssit opit sujuneet ja ovatkin ahkerasti äipän kanssa treenanneet kotonakin. Viime kerralla heillä oli ollut pentujen agilitynalkeita. Vähän Flii onkin jo esteitä päässyt kokeilemaan, joten ihan uutta ei sekään ollut. Hienosti jaksaa Flii keskittyä koko kurssikerran ajan. Paikallaankin Flii osaa jo pysyä todella hienosti kunnes lupa ruokakupille on annettu. Matkakin on lähes viisi metriä ja koiralla ikää vasta se 12 viikkoa :o)

Muuten se on kyllä aika riiviö. Onneksi Chili leikittää sitä päivittäin todella paljon, joten kaikki energia ei kohdistu hampaiden teroittamiseen.

Roosa kisasi viime viikonloppuna pari starttia oman seuran juhlakisoissa. Ekalta radalta hylly ja toiselta radalta nolla. Oli Roosalla kuulemma taas ollut vauhtia.

Chilin kanssa käytiin keskiviikkona Forssan iltakisoissa kisaamassa kahden startin verran agilityä. Ongelmia oli tälläkertaa keinun kanssa, jota ei ollakkaan treenattu pitkään aikaan. Muuten kulki ihan nätisti, vaikka ekalla radalla vähän päästelikin höyryjä mm. varastamisen ja kontakteilta lähtemisten muodossa.

Seuraavan kerran kisataan huomenna Raumalla ja ne ovatkin viimeiset kisat ennen sm-kisoja :O Jänskää...

Toukokuun alusta lähtien ollaan aina perjantaisin treenattu taas Suoknuutin Jaakon opeissa. Rankat treenit on siis tänäänkin luvassa...

Tänään Chili pääsi sitten hierontaan ja ilmenikin, että sen ristiselän lihakset ovat jumissa ja tosi kipeät. Hieronnan pitäisi nyt auttaa ja toivottavasti seuraavat hierontakerrat poistavat selän jumituksen kokonaan.

Flii täytti eilen 10 viikkoa ja on edelleen erittäin reipas pentu. Se on kisakentillä aina kaikkien syliin tunkemassa ja on muutenkin erittäin sosiaalinen. Flii mennä viipottaa Chilin ja Roosan perässä metsissä ja pelloilla. Tänään käytiin hallilla kokeilemassa vähän putkea. Flii oli erittäin rohkea ja juoksi monenmonituista kertaa putkea läpi vaikka se oli vähän mutkallakin. Siivekkeiden kiertoa on jo harjoiteltu kotona ja pikkuhiljaa alkaa tuntua, että se on hiffannut mistä on kyse.

Meille siis muutti pari viikkoa takaperin Chilin tytär Flii. Flii onkin sopeutunut laumaan todella hyvin ja on muutenkin reipas ja rohkea pentu. Roosa vielä varsinkin sisätiloissa välttelee Fliin seuraa, mutta Chili leikittää kakaraa senkin edestä. Fliin mielipuuhaa on korvien, nenän ja varpaiden syönti. Nyt se on myös keksinyt, että kukkapurkeissa on jostain kivaa ruskeaa jota voi kaivaa...

Chili aloitti viime viikonloppuna kisaamisen mammalomansa jälkeen. Kisoissa ollaankin viimeksi oltu viime marraskuussa. Tulostasoa ei oltu näin ollen asetettu kovinkaan korkealle, joten siihen nähden kisat olivat oikein onnistuneet. Ekalla radalla Chili jäi tooosi pitkäksi aikaa jumittamaan aan harjalle ja se vei meidän kauas palkintosijoista. Täytynee treeneissä alkaa käyttämään taas kontakteilla lätkää, jotta vastaavanlaisia ei satu uudestaan. Hyvin huomaa, että polvi ei vielä ole kunnossa sillä juokseminen on melko hissuttelua, joka taas aiheuttaa vaaratilanteita radalla. Ekalta radalta joka tapauksessa nolla ja viides sija. Nollaan olen tyytyväinen, mutten itse rataan.

Hyppyradalla tein juuri ennen radalle lähtöä radikaalin ohjausmuutoksen. Myöhästymisiä yllättäen tälläkin radalla runsaasti, mutta nollalla kuitenkin voitettiin. Ei siis hassummin monen kuukauden kisatauon jälkeen, mutta radoissa olisi silti ollut runsaasti parannettavaa.

Sivujen ylläpitäjäkin on ehtinyt tällä välillä saavuttaa 18-vuoden rajapyykin. Toivon mukaan ajokortti olisi taskussa parin viikon päästä ;o)

Myös toinen kevään suurimmistä muutoksista on hoidossa. Reilu kaksi viikkoa sitten oma polveni leikattiin aika radikaalissa operaatiossa. Kuntoutus on pikku hiljaa alkamassa ja toivotaan, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ja huhtikuussa ollaan taas täydessä iskussa.

Chili on ollut ja on kaikkea sitä, ja enemmänkin, mitä sen toivoin olevan. Chili on aina valmis tekemään töitä ja se rakastaa kun sen kanssa tehdään jotain, oli se sitten pallonheittoa, uimista, lenkkeilyä, agilityä tai muuta aktivointia. Chili on höpsö ja se jaksaa naurattaa joka päivä eriskummallisilla tempauksillaan, ilmeillään ja muulla käytökseltään. Chili pitää yli kaiken leikkimisestä ja varsinkin siitä jos joku jaksaa sen kanssa leikkiä. Agilityssä Chilillä riittää intoa, se jaksaa useampiakin toistoja ja oppii erittäin nopeasti (myös ne väärät jutut...). Chili vaistoaa tunteet välillä liiankin hyvin. Se tietää pysyä kauempana silloin kun itseä suututtaa, mutta se osaa myös lohduttaa jos omaa mieltäni joku painaa. Chili rakastaa huomiota, mutta sille riittää myös pieni katse joka viestittää että pienestä tytöstä pidetään huolta ja se on tärkeä.

Vuosi 2006 oli meille harrastusrintamalla onnistunut. Huhtikuussa nousimme agilityssä kolmosluokkaan ja jo toukokuussa teimme ensimmäiset nollavoittomme. Heinäkuussa yksi ikimuistoisimpia kisoja oli agirodun finnish open-karsinta jossa sijoituimme kolmanneksi 120 koirakon joukosta. Vaikka rata ei ollut täydellinen, mutta kovien koirakoiden päihittäminen oli jo iso saavutus. Agirodussa voitimme myös avoimen nuorten suomen mestaruuden, jonne viimeisen kerran saimme osallistua. Yksi uramme kohokohdiksi muodostui varmasti pääsy agilityn b-maajoukkueeseen kaudelle 06-07. Koiralla tuossa vaiheessa ikää 2 ja puoli vuotta, kisaamista takana vuosi ja kaikenlisäksi ensimmäistä koiraansa ohjaava ohjaajan ollessa kyseessä, oli pääsy maan huippujen joukkoon aika mahtavaa.

Kilpailukauden aikana koimme myös useita pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Savua on noussut moneen otteeseen korvistakin ja paljon on töitä tehty. Päällimäisenä muistoina vuodesta 2006 jää kuitenkin ne lukuisat onnistumisen tunteet joita on yhdessä koettu ja jotka varmasti hymyilyttävät myös tulevaisuudessa.

Kolmosluokassa nollavoittoja kertyi 6 kappaletta ja saimme kerättyä nollat tämän vuoden sm-kisoja varten.

Vuodelta 2007 odotan paljon. Oman polvileikkauksen myötä toivon pystyväni juoksemaan entisen sipsutuksen sijaan. Tammikuun aikana olisi tarkoitus tehdä treenisuunnitemat sekä itselleni, että Chilille. Tällä pyrin saamaan omaan treenamiseen tavoitteita. Mammaloman jälkeen Chili aloittaa pikkuhiljaa kovan treenamisen, jotta kunto ja ennenkaikkea vauhti saadaan takaisin. Kesän suurimpina tavoitteena on agilityvalioituminen ja hyvät suoritukset sm-kisoissa.

Enpä antaisi pois päivääkään yhteisistä hetkistämme. On tuo vaan niin mahtava koira! Minun oma pieni maailmanvalloittaja.