Roosan tarina

Roosan pentuajoista ei juurikaan ole muistikuvia, kun vielä 90-luvulla ei kotisivujen teko ollut mikään hitti . Bretonin tavoin Roosa rakastaa lintuja ja pienriistaa ja seisookin erittäin hienosti, joten eipä ainakaan metsästysvietti ole kadonnut, vaikka ei tyttö metsälle olekaan päässyt. Muutamia vuosia sitten Roosalla todettiin vatsassa herneen kokoisia kyhmyjä. Vatsasta otettiin koepala, joka onneksi todettiin hyvälaatuiseksi. Juoksun jälkeen maitotiehyisin oli kertynyt jonkin sortin tukkeumia. Muuten on Roosa saanut elää hyvää ja tervettä elämää. Syksyllä 06 Roosalla todettiin pienikokoinen pahalaatuinen kasvain nisässä. Leikkauksessa poistettiin sekä kasvain, kohtu että muutama nisäkin. 

Roosa on luonteeltaan rauhaa rakastava ja hiljainen. Mielipuuhaa tälle tytölle onkin katsella nojatuolista lintulaudalla pörrääviä pikkulintuja ja oravia. Roosa on myös innostunut uimisesta, tosin vain silloin kun veteen heitellään kiviä. Kesäisin ei tyttöä meinaa vedestä saada edes pois. Harvemmin Roosa enää leikkii Chilin kanssa, mutta leluilla sitäkin mieluummin jos vain Chili ei varastaisi kaikkia niitä suoraan suusta. Nyt iän karttuessa Roosa pitää yhä enemmän muista koirista. Kaikkien kanssa pitäisi päästä leikkimään, erityisesti urosten. Urosten kohdalla muutenkin alkaa kauhea uikutus ja vikinä :D Roosa syö lähes kaikkea. Sipuli taitaa olla ainoa joka meidän ruokaimurille ei maistu. Ahneeksikin voi tätä koiraa kutsua. Ruokakuppi tyhjenee sekunneissa. Koska ruoka on Roosalle pakkomielle on sitä ollut erittäin helppo kouluttaa, nakkien avulla saa koiran oppimaan mitä vain :D Roosa onkin erittäin totteleva ja viisas koira, joka ymmärtää  lähes kaiken mitä sille sanoo.

Roosa on meidän halipupu josta saamme toivottavasti nauttia vielä pitkään!